Otsikko on asiayhteydestään irtirevitty mainio repliikki, joka tuli mieleeni kun olen seuraillut sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa kiivaana käynyttä uutta kalastuslakia sekä Tenon kalastussääntöä koskenutta keskustelua.
Täällä pohjoisessa paikallisilla
on ollut oikeuksia, joita on uusilla päätöksillä voimakkaasti rajoitettu
kiintiöin ja uusin lupamaksuin ynnä muilla tavoilla. Semmoinen kirpaisee totta
kai. Kalastus, metsästys, marjastus ja vapaa luonnossa liikkuminen ovat aina
olleet paikallisille tärkeitä asioita. Ne ovat tuoneet leipää pöytään ja muutoinkin
osaltaan lisänneet motivaatiota asua ylhäällä. Saamelaisille ne ovat
muodostaneet ikimuistoisen perustan heidän kulttuurilleen, elinkeinoilleen ja
elämälleen ylipäänsä.
Poliitikot selittävät
mieluusti, että toisiinsa vaikuttavilla asioilla kuten kalastuslailla, Teno -sopimuksella
ja Metsähallituslailla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ehkäpä niin,
mutta kyllähän niillä on toisiinsa liittyviä kytkentöjä. Kun
kansallisomaisuutta yhtiöitetään, avataan tie myös täysin uusille käytännöille.
Aika oireellinen asiaan liittyen oli tuore uutisotsikko, joka kertoi, että myös
ilmaisille luontokohteille voi laskea rahallisen arvon. Hyvä toki aluetalouden
kannalta selvitellä näitä, mutta mikä mahtaa olla mitalin toinen puoli?
Blogin otsikko on peräisin
nuorten osallisuuskasvatukseen kehitetystä liveroolipelistä. Taisteluparini nuoriso-ohjaaja
Mikun kanssa on nimetty kehittämämme menetelmä Osallisuusmankeliksi. Siinä
nuoret pyrkivät viemään eteenpäin tärkeäksi kokemiaan asioita kuvitteellisissa
poliittisissa pelitilanteissa. Me on pohjakäsikirjoitettu useita erilaisia
esimerkkitilanteita, jotka koskevat vaikkapa koulutusleikkauksia tai nuoriin muuten
liittyviä säästöpyrkimyksiä. Yksi legendaarisimmista peleistä pelattiin marraskuussa
2015 Torniossa ja sen teemana oli Metsähallituslaki. Olipa kyllä pelien peli. Tämän
tekstin otsikko tulee pelissä esille nousseesta kyynisen inhorealistisesta
ajatuksesta saattaa voimaan Yle -veron kaltainen jokamiesoikeusmaksu valtion
metsiin: jos käytät, niin maksat ja käytät…
Jäljet pelottavat ja
tilaisuus tekee varkaan. Kalastuslain muutoksen yhteydessä on puhuttu paitsi
arvokkaiden lohikalakantojen turvaamisesta myös kansalaisten yhdenvertaisesta
kohtelusta. Mahdollisuuksien tasa-arvo…. Taas kerran: se on politiikkaohjelmien
ja seminaarien retoriikkaa, yhtä kaukana reaalielämästä kuin Tenojoen Alaköngäs
tai Juutuan Jäniskoski Valtioneuvoston juhlahuoneista.
Tutkijat ja lainsäätäjät
voivat myhäillä tyytyväisyyttään. Kun olen elellyt Inarissa lähes 40 vuotta, on
minun kuitenkin helppoa samaistua ihmisten ärtymykseen ja epäluuloon. Miksi
tässä yhteydessä ei voida puhua mieluummin pohjoisen ihmisten elämää tukevasta positiivisesta
diskriminaatiosta kuin kaikkien kansalaisten tasapäisestä yhdenvertaisuudesta?
Tai miksi tässä yhteydessä ei nosteta esiin saamelaisten oikeutta omaan
kulttuuriinsa ja perinteeseen. Kalastusmatkailuun satsanneita Utsjoen matkailuyrittäjiä
käy kyllä miltei sääliksi: rajoitukset ovat lähes tyhjentäneet Tenon ja
lohestaja painelee länteen Väylänvarren suvannoille. Onneksi pitäjä on rajakunta, jonka kauppa ei
kaadu näihin.
Sen Tornion
Osallisuusmankelin jälkeen me todettiin Mikun kanssa, että olisi kai parempi,
että me ei tehdä enää mitään kuvitteellisia käsikirjoituksia pelien pohjaksi.
Kun ne eivät lopulta olekaan kuvitteellisia, mitkään niistä…
Skoeoe
