Niin sanotusti omalla
ajalla ei ole tullut juuri käytyä, joten oli jo aikakin. Tehtiin ystäväni
Mortin kanssa omatoiminen henkilöautoreissu. Itse asiassa tämä oli minulle
yksityisautolla ensimmäinen kerta ikinä. Näin piti toimia mm. siksi, että
Ivalon ja Murmanskin välinen linja-autoyhteys loppui keväällä yhtä
nopeasti kuin se joskus alkoikin. Harmi sinällään… Se oli hyvä yhteys,
matkustaminen oli turvallista ja vaivatonta.
Kaupunki on muuttunut ja
muuttuu koko ajan. Pohjois-Suomen tavoin se on kärsinyt jo pitkään
muuttotappiosta. Parhaimmillaan puolen miljoonan asukkaan Murmanskissa asuu nykyään noin
300.000 ihmistä. Usein unohtuu, että se on koti-Inarin näkökulmasta se suurin
oikea kaupunki. Matkaa on kilometreissä suurin piirtein sama mikä on
matka Ivalosta Rovaniemelle, 300 kilometriä.
Edellisestä käynnistä oli
vierähtänyt jo kaksi ja puoli vuotta. Taas oli tapahtunut.
Toiminta rajalla oli
mennen tullen nopeaa ja joustavaa. Kaukana takana ovat ajat, jolloin
rajamuodollisuudet ryhmän kanssa saattoivat kestää tuntikausia. Ensimmäinen
yllätys koettiin ns. satasen puomilla. Se purettiin jo vuosia sitten, mutta
paikalle oli rehdattu konttikonttori ja siirrettävät puomit. Tie Nikkeliin on
puomitettu. Kontrolli oli nopea, mutta se oli. Pakolaisten ilmestyminen
pohjoisen rajaseudulle herätti tuon tarkistuspisteen uuteen elämään.
Tie oli hyvässä kunnossa.
Auton kanssa pärjättiin hyvin. Pientä säätämistä ja sopeutumista oli majapaikan
paikoituksessa, apartmentosin sisäpihalla oli melko ahdasta.
Nyt haluttiin muuta.
Asuttiin huoneistohotellissa ihan keskellä kaupunkia, keskusaukio Viiskulman
tuntumassa. Toiminta oli mutkatonta: varaus Bookingin kautta, ”Igor” saapui
sovittuun aikaan luovuttamaan avaimet ja vei ruplat. Huoneisto sijaitsi
kätevästi talossa, jossa oli pankki, joten ruplat järjestyivät pienellä
vaivalla. Asunnon kuittaamisen jälkeen ei kuultu ”Igorista” mitään. Avain
jätettiin postilaatikkoon ja perään tuli jälkimarkkinoiva tekstari, jossa
kiitettiin kohteliaasti ja pyydettiin pistämään asiakaskokemuksena 10 pistettä
bookingiin. Sillä saisi neuvoteltua seuraavalle kerralle uuden sopimushinnan.
Kahdellakympillä yö per
mies saatiin kahden huoneen ja hyvän keittiön muodostama siisti ja rauhallinen
asunto. Telkkari ei kyllä ollut mainosten taulutelkkari vaan mitä väliä. Wifi
taas oli huippunopea. Talo taisi olla ns. stalinilainen, sillä siinä määrin
korkeita olivat huoneet ja talossa oli sisällä kaarevia muotoja sekä
koristeluita. Ero hrutsevilaisen ajan tehokkuuteen ja suoriin linjoihin on
ilmeinen. Aamiaista ei tietenkään ollut, mutta käveltiin aamuisin runsaalle kymmenen
euron aamupalalle Azimutiin. Hyvä ratkaisu.
Yksi Murmanskin
ikuisuuskysymyksistä liittyy hotelleihin. Legendaarinen Arktika -hotelli oli
lopultakin kunnostettu ja otettu käyttöön. Sen uuselämä tapahtuu nimellä
Azimut. Rakennus on korjattu täysin ja alakerrokset toimivat business centerinä
ja ylimmät kerrokset hotellina. Visio tästä oli kuultu jo aikoja sitten vaan
talouden reunaehdot ovat tehneet kunnostamisesta tosi pitkän. Piipahdettiin päiväkahvilla
17 kerroksessa ravintolassa nimeltä 17th Floor. Suosittelen. Kahvista kannatti
yksistään maisemien takia maksaa mannermainen hinta. Tunnelma oli joka
suhteessa kuin Helsingin Tornissa.
Teriberkabileet vaihtuivat
muuhun. Comfort Valley on paikka ennen keskustaa, laaksossa on hiihtostadion
ynnämuuta. Kaupungin puoleisella rinteellä sijaitsee legendaarinen hotelli
Parallel 69. Ystävämme veivät meidät illanviettoon vastapäiselle rinteelle.
Mielenkiintoista.
Venäläiset ovat hyvän
ruuan merkeissä tapahtuvien juhlien mestareita. Meidät vietiin
grillihuonealueelle, johon oli rakennettu useita siistejä pieniä mökkejä
grillijuhlia varten. Oli hauskaa ja virkistävää, ei sanaakaan projekteista,
töistä, seminaareista…. Pelkkää ystävien kanssakäymistä ja ruokaa: ostettiin
lähimarketista kuudellakympillä täysi ostoskärryllinen lihaa, kanaa, juotavaa,
erilaisia salaatteja ja muita tykötarpeita. Sitä jäikin, 10 ihmisen käsittelyn
jälkeen. Hänen, joka asui lähinnä, ei tarvinnut ihan heti piipahtaa kaupassa.
Ruuasta puheenollen:
kaupungissa on lukuisia aivan mahtavia ravintoloita. Kotimaiseen hintatasoon
verraten niissä syö laadukkaasti ja edullisesti. Kaupoista saa kaikkea mitä
tarvitsee. Kaupungin keskustaan oli sitten viime näkemän ilmestynyt ihan
hillitön ostoskeskus. Meinattiin käydä Kuolaan vievän tien varrella, tunturin kyljessä
sijaitsevassa ostoskeskuksessa, mutta luovuttiin siitä. Meille kerrottiin, että
uuden ostarin tultua tuo keskus on alkanut tyhjentyä. Kiintoisaa. Sama juttu
kuin vaikkapa Rovaniemellä Sampokeskuksen kanssa. Murmansk voi sijaita kaukana,
mutta sekään ei ole irti federaatiosta tai muusta maailmasta.
Suomalaisiin ei törmätty
rajan vitosen puomin bensa-aseman jälkeen kuin konsulaatissa, jossa käväistiin
myös. Kuultiin se mitä olen epäillytkin: kaupungissa asuu vain vähän
suomalaisia. Azimutissa puhuttiin kyllä kovasti norjaa, siellä oli menossa joku
niistä lukemattomista seminaareista, joita Murmanskissa pidetään.
Toivoa halutaan pitää yllä
ja pyrkimystä on. Omissa ystävissä on paljon heitä, jotka toimivat Barentsin
projekteissa. Ei ole helppoa. Täytyy vain ihailla heidän motivaatiotaan ja sitkeitä
pyrkimyksiään tehdä alueesta parempi elää.
Iso laiva kääntyy hitaasti,
mutta se kääntyy. Muutosta huomaa joka käyntikerralla ja monessa asiassa.
Käytiin vetämässä lähtökahvit Viiskulman laidalla sijaitsevassa Start up
–kahvilassa. Kahvi oli hyvää ja edullista, miljöö mukava ja palvelu kohteliasta
ja mutkatonta. Lenin Prospektin liikennettä oli ihan lysti seurailla hetkinen.
Mitä suositeltavin kohde tämäkin.
Kyllä kelpasi tempoa
zasvidanja latet ennen maantielle päätymistä. Hyvä filis, lauluntekijän sanoin:
Kenties kerran vielä.
Luultavasti, sillä jostain
selittämättömästä syystä pidän kaupungista paljon…
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti