Muutoksen tuulia (Petsamo, vol 2.)

Heti kärkeen on todettava, että venäläisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus eivät pettäneet taaskaan. Tunnelma eri maiden nuorisovaltuutettujen ja meidän osallisuusvalmentajien keskuudessa oli alusta pitäen vapautunut ja kommunikointi mutkatonta. Taas kerran kävi kuten niin usein näillä Luoteis-Venäjän matkoilla: vähätkin etukäteisennakkoluulot ihmisiin liittyen karisivat saman tien.

Matkalla oli omat yhteistyön kehittämiseen liittyneet tavoitteet. Menemättä yksityiskohtiin on todettava, että ne saavutettiin. Nuoret hoitivat hommansa tyylillä. Heillä kävi vielä se paras mikä näillä reissuilla voi käydä: eräs Nikkelin nuorista vanhempineen kutsui Inarin ja Sör-Varangerin nuorten ryhmän kotiinsa iltaa viettämään. ”Reissun kohokohta”, kuului ytimekäs arvioi tuosta illasta. Hienoa. Ihmiset ovat parasta ja kutsu kotiin on suuri arvostuksen osoitus.

Me asuimme uudessa hotellissa nimeltään Victory – Voitto. Se on uuden ajattelun tuote, eräänlainen Start Up yritys, jolla oli majoitusliiketoiminnan ohella sosiaalisen työllistämisen tehtävä. Meille kerrottiin, että hotelli oli Kola Mining Companyn tukeman paikallisen innovaatiokilpailun voittaja. Kaivos- ja kombinaattiyhtiö työllistää paljon ja sillä on muutoinkin merkitystä erilaisten paikallisten sosiaalisten projektien taloudellisena tukijana. Kuultiin, että moni asia jäisi ilman sitä tehtävää haaveen tasolle.

Hotelli oli avattu joskus loppusyksyllä 2016 ja ryhmämme oli ensimmäinen suomalainen siinä yöpynyt ryhmä. Sen sijainti on kiintoisa: lähimmät naapurit ovat palolaitos ja tehdaskombinaatti. Kun lopulta löydettiin paikalle ja ajettiin pihalle, porukka tuijotti rakennusta epäuskoisena: ”Tuoko?”.  Mutta kuten Venäjällä hyvin usein käy, ulkonäkö ei vastaa sitä todellisuutta mikä löytyy sisältä. Hotelli oli vastikään kunnostettu, siisti sekä rauhallinen ja henkilökunta oli ystävällistä ja palvelualttius kovaa luokkaa. Voi suositella…

Sama ulkoasu vs. sisältö -juttu toimi myös ruokapaikassa. ”Wooden House” kätkee sisälleen Barracuda –nimisen ruokapaikan, jossa viihtyisässä ympäristössä saa syödäkseen hyvää ruokaa.

Muuten tuohon Start Up -ideologiaan törmäsin jo kuukautta aiemmin Murmanskissa Viiskulman reunalla sijaitsevassa Start Up Cafessa. Sama jatkui myös Zapoljarnyessä, jossa piipahdimme AntiCafe –nimisessä tilassa. Kiintoisa mesta. Pienehkö, mutta hyvin viihtyisä tila, jossa nuoret ja muutkin saivat ostaa pilkkahintaan aikaa ja touhuta niitä juttuja mitä paikasta löytyi: pöytäpelejä, pelikonsoleja, musankuuntelua, hengailua... Sääntöjä on kaksi: ei tupakkaa, ei alkoholia. Tykkäsin. Venäläiset kivenjalkasisäänkäynnit voivat yllättää. Ja täälläkin kaivosyhtiö sponsoroi toimintaa.

Meidät vietiin Nikkelissä myös Inari-Pasvik luonnonpuistoon liittyvään uutukaiseen museoon tai oikeammin opastuskeskukseen. Inarin Siida on tuon paikan yksi ulkomaisista kumppaneista ja eräänlainen Pikku Siida siitä tulikin mieleen: hienoja paikkoja molemmat. Mieleen tuli muutakin. Onhan se melkoinen paradoksi, kun kombinaatti tuhoaa päästöillään luontoa minkä kerkiää ja toisaalta suojellaan ja arvostetaan Paatsjokilaakson ainutlaatuista luontoa.

Hyvä toisaalta niin ja ihan loogistakin lopulta, mutta olo oli kyllä hiukan kuin 1992 käydessäni Kirovskin kasvitieteellisessä puutarhassa. Muistan, että hienoon keitaaseen oli roudattu puu jostain Amazonin sademetsistä. Sen hyvinvointia kuten koko puutarhaa varjeltiin suurella hartaudella ja huolella. Vieläkin muistan oman henkisen tilani, kun katsoin sademetsäpuulta etäälle ja näin tunturin, jonka puolikas oli jyrsitty raaka-aineeksi alueen teollisuuteen. Venäjä on suurten toleranssien ja ristiriitojen suuri ja luvattu maa.

Zapoljarnyen kirjastossa meille näytettiin Petsamon luostarin historiaa ja nykypäivää valottanut power point -esitys. Luostari, joka historiansa aikana on kokenut kovia ja jyrätty muutaman kerran maan tasalle, on merkittävä osa Petsamon historiaa. Sillä on ollut iso vaikutus ympäristöönsä, sekä ortodoksiseen uskontoon että yhteiskuntaelämään muutoinkin liittyen, joskin sotien jälkeen se oli vuosikymmeniä alennustilassa. Muistan käyneeni siellä 1990 ja 1991. Jäljellä entisestä oli tuolloin äärettömän vähän ja Pelastusvuoren tuntumassa toimi silloin autokorjaamo.

Jos Venäjällä halutaan ryhtyä johonkin, niin se kyllä toteutetaan. Oli ihan pakko käydä katsomassa miltä Korzunovon sotilaskylän tuntumassa näyttää tänään. Ja näyttihän siellä: koko luostari on rakennettu uudestaan. Näky oli hämmentävä. Itse ajattelin, että kyse on paitsi luostarista itsestään, niin myös muustakin. Luostarin uudelleenrakentamisella on iso symboliarvo: se kuvastaa sitä muutoksen virtaa, jota Venäjä on kulkenut vääjäämättä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen hitaasti, mutta varmasti.

Kannattaa käydä toteamassa tilanne. Pietarin valtatie Storskogin-Boris Glebin raja-asemilta on rakennettu uusiksi ja Luostarilla pyörähtää Norjasta periaatteessa päivämutkin.

Rajasta puheen ollen.  Alueella on käytössä fiksu viisumiton ylikulkujärjestely. Petsamon aluehallinnon virallisessa tapaamisessa meille kerrottiin, että 30 kilometrin säteellä rajasta vähintään kolme vuotta asuneet Sör-Varangerin tai Petsamon asukkaat voivat hakea ylikulkuluvan. Se on voimassa kolme vuotta kerrallaan ja pisimmillään sen turvin voi viipyä naapurimaassa 15 päivää. Jos muistan oikein, niin Norjassa mahdollisuutta käyttää 5000 ja Venäjällä 2000 henkilöä.

Näinhän sen pitäisi pohjoisen rajaseudulla ollakin. Keskusteltiin asiasta ja oltiin yhtä mieltä viisumivapaudesta ainakin nuoriso- ja kulttuurivaihtoon liittyen. Joustavuutta ja rahansäästöä, sitä tarvittaisiin, jos vuorovaikutusta halutaan lisätä muutoinkin kuin seminaarien loppumattomissa juhlapuheissa.

Meitä pyydettiin menemään Helsinkiin puhumaan näistä. Ilonpilaaja kun olen ja inhorealisti, niin totesin, että Helsinki ei riitä. Kerroin, että asiasta on kyllä puhuttu opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisopoliittisen yksikön virkamiehille sekä Lapin kansanedustajille. 

Hyvä niin, mutta lopulta se on väärä kohde. Asiasta pitäisi mennä itkemään Brysseliin.

Pitäisiköhän kaivaa esiin torniolaisen osallisuusvalmentajatoveri Mikun kanssa jo taannoin kehitelty idea Pohjosen Vinkkelin vaikuttamismatkasta EU:n vallankäytön ytimeen. Josko se siitä…

Skoeoe